Myskillä ei ole mitään tekemistä myskihärän kanssa, se on peräisin myskipeurasta, feromoniuutetta, jota eläin käyttää kommunikointiin! Jokainen, joka on haistanut myskiä, ymmärtää, miksi sitä käytetään niin monissa hajuveissä. Tuoksu loistaa taivaansinisellä kauneudella – tunnet tuudituksen pilvihuoviin ja tunnet ympäröivän lämmön ja turvallisuuden, jota tämä aistillinen tuoksu pystyy levittämään. Pehmeä, tyylikäs ja harmoninen, se lämmittää sieluamme. Rêves Sucrésissa käytetään yliannostusta myskistä.
Meripihkan, sivetin ja castoreumin lisäksi myski on myös yksi eläinten tuoksuista, joista osalla on voimakas tuoksu. Termi myski tulee alun perin muinaisesta intialaisesta termistä muskah, joka tarkoittaa kivestä. Mielenkiintoista on, että kasvikunnassa on myös perustuoksu, joka tuoksuu hyvin samanlaiselta kuin myski. Se uutetaan myskipensaan (lat. Hibiscus abelmoschus) siemenistä ja tunnetaan ambrette-siemenöljynä.
Kiinassa, Intiassa ja Persiassa myski tunnettiin vuosisatoja sitten stimuloivana lääkkeenä. Ensimmäiset uutiset myskistä saapuivat Eurooppaan venetsialaisen Marco Polon (1254 – 1324) kautta. Myöhemmin alkoi kauppa idästä. Myskiä käytettiin sekä lääkäreissä (afrodisiakina, hermomyrkkynä ja hajulääkkeenä) että hajuvedessä, joka tuolloin, toisin kuin Intia ja Egypti, oli Euroopassa vielä lapsenkengissään (ks. Grasse).
Alunperin myski on peräisin myskipeurista (latinaksi Moschus moschiferus), joka on liitetty hirvien alaheimoon. Myskipeura tuntee olonsa kotoisaksi Keski- ja Itä-Aasian kosteissa vuoristometsissä, joissa ne antavat vapaat kädet eläinhöyryilleen sukupuolihormonien aiheuttaman lämmön aikana. Myskiä ei tavallisesti saatu (ja valitettavasti saadaan) rauhasia pyyhkimällä, vaan katkaisemalla tapetun eläimen myskipussi, joka sisältää eritettä suurempia määriä (noin 30 g eläintä kohden; 1 kg myski = 33 kuollutta eläintä) kuin voidaan saada rauhasista kerralla. Siten myskipeuroja metsästettiin ja tuhottiin voimakkaasti vuosikymmeniä. 1970-luvun loppuun mennessä siitä tuli niin harvinaista, että luonnonmyskiä voitiin myydä kolme kertaa kullan hinnalla!
Myskin tärkein komponentti on myskin molekyyli. Ajan mittaan tuoksuteollisuus on onnistunut tuottamaan keinotekoisesti muskonia ja kehittämään myös uusia molekyylejä, jotka ovat rakenteellisesti sukua luonnollisessa myskissä oleville molekyyleille ja siksi tuoksuvat samanlaisilta. Nykyään, kun hajusteiden valmistajat puhuvat myskistä (tai myskistä/valkoisesta myskistä), he tarkoittavat aina koko heidän saatavillaan olevaa myskimolekyyliperhettä. Näitä synteettisiä tuoksuja sekoitetaan yhteen tuoksujen luomisessa sointujen muodostamiseksi, ja niitä käytetään siten perustuoksuina. Tästä johtuen hajusteenvalmistajan tuoksupaletissa on erilaisia myskituoksutulkintoja, joista osa eroaa merkittävästi toisistaan – jopa luonnolliseen myskituoksuun. Jotkut myskisoinnut tuoksuvat erinomaisen samettisilta, pyöreiltä ja pehmeiltä, ja toisissa on eläimellinen pohjasävy.
On hämmästyttävää, että melkein puolet ihmisistä ei voi haistaa myskiä, koska se on erittäin suuria ja raskaita molekyylejä (Tämä pätee muuten myös meripihkan molekyyleihin). Siitä huolimatta on erittäin järkevää käyttää myskiä hajusteissa, koska tuoksut, vaikka et haista niitä, ovat silti havaittavissa, kun haistat niitä yhdessä muiden tuoksujen kanssa, mikä on hämmästyttävää. Myskiä käytetään siis myös vaikuttavana ainesosana, joka pystyy pyöristämään tuoksua ja myös kiinnittää tuoksun iholle. Muskilla on kyky elävöittää uskomaton määrä hajuvesikoostumuksia ja asettaa muut ainesosat mukavampaan valoon.